Tervetuloa Etelän-SYLI:n läheisten avoimeen vertaistuki-iltaan 19.10 tai pitkään sairastaneiden iltaan 28.11 missä olen mukana keskustelemassa toivosta ja jaksamisesta kun oma tai läheisen sairaus pitkittyy.
Mietin usein toivoa työssäni, sekä lyhyen että pitkän ajan sairastaneiden ihmisten kanssa. Toivo on vaikeasti määriteltävä asia; tunne mikä suuntaa tulevaan. Odotus, halu tai usko, että jotain myönteistä voisi tapahtua tai jokin voisi muuttua parempaan. Mitä se tarkoittaa on luonnollisesti hyvin yksilöllistä. Toivo siitä, että sade lakkaisi yön aikana. Että saisi ystävän. Että orkidea kukkisi pian. Että voisi kotiutua sairaalasta. Että työ jatkuisi yhtä ihanana. Että löytäisi työpaikan. Että saisi halin.
Kuten varmasti moni meistä tunnistaa, joskus toivon tunne voi olla epämääräinen, häilyvä tai melkein kadoksissakin. Miten säilyttää toivo vaikeina aikoina? Mitä tehdä, jos tuntuu toivottomalta? Tähän ei varmasti ole olemassa selkeitä tai “oikeita” vastauksia, mutta tässä muutamia pieniä ajatuksia:
- Yritä löytää jotain mistä olet kiitollinen, joka päivä. Se voi olla miten pieni tai suuri asia tahansa. Itse sanon joka ilta ennen nukkumaan menoa kolme asiaa mistä olen tänään kiitollinen, ja siitä on tullut minulle tärkeä hetki. Joskus ne asiat ovat hyvä kuppi kahvia tai se, että ehdin ratikkaan vaikka meinasin myöhästyä, ja se riittää.
- Pohdi, mitä asiat ovat sinulle merkityksellisiä. Mikä sinulle on kaikista tärkeintä elämässä, mitkä sinun arvosi ovat? Lemmikit, rohkeus, taide, itseymmärrys, rakkaus, luonto..? Vaali näitä asioita, ja koeta lisätä niiden mukaista toimintaa
- Ole kiltti itsellesi, pidä huolta itsestäsi. Mitä itsellesi lempeää, iloista tai myötätuntoista voisit tehdä jo tänään? Mitä kannustavaa tai kilttiä voisit sanoa itsellesi nyt heti, miten pientä tai isoa tahansa?
- Ole läsnä tässä hetkessä. Emme voi muuttaa menneisyyttä, emmekä hallita tulevaa. Pysähdy, hyväksy, hengitä. Päivä, tunti tai hetki kerrallaan. Where there’s breath there is life, where there’s life there is hope.
- Kun ja jos jaksat, mieti tulevaisuuttasi suunnitelmien ja haaveiden kautta. Mistä sinä unelmoit? Millaisia tavoitteita sinua on? Mikä tekisi sinun elämästäsi paremman? Millaisia muutoksia kaipaat? Aseta arvojesi mukaisia tavoitteita (pieniä tai isoja), ja yritä toimia kohti niiden toteutumista.
- Tukeudu muihin ihmisiin. Joskus toiset kantavat toivomme kun itse kadotamme sen. Osallistu vertaistukitoimintaan, puhu ystävillesi tai perheellesi, hae ja ota vastaan ammattiapua. Et ole yksin.
- Muista, että takapakit kuuluvat toipumisprosessiin ja elämään. Ne eivät missään nimessä tarkoita että peli olisi menetetty eikä niistä tarvitse suuttua itselleen. Takapakeista ja vaikeuksista voi oppia paljon. Huomenna on uusi päivä. Jatka hengittämistä.
- Muista, miten aikaisemmin olet selvinnyt vaikeista hetkistä tai tunteista.
Ja sitten vielä tähän loppuun yksi lempirunoistani, täynnä pientä toivoa sekin:
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
— Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta (1976)
<3
/Monica